Päälläni on musta kesämekko, vyö ja valkoinen kaulakoru, jota en ole ikinä käyttänyt. Se tuli jonkin vaatteen mukana. Tukassa on kukkakoristeita ja hiukset on ihan takussa, ne kaikki loputkin. Pitäisi mennä suihkuun, mutta vaatehuoneen järjestely tuntui ensin mielekkäämmältä. Kesävaatteita, matkalaukkuun.. Vaatteita, joita en varmasti tule käyttämään ennen kuin lähtö koittaa.. Musta säkki, jossa on jotain vielä epämääräistä.
Pussista paljastui kesävaatteita, jotka olin joskus aikoinaan Haminassa pakannut säkkiin otsikolla ''käytettäviä kesävaatteita''. Löysin kesätoppeja, mekon, hameita. Ihana ohut mikkihuppari, jonka ostin Italiasta joskus kauan sitten..
Ajatukset juoksee, kuin paniikissa. Mieleni on kuin pakokauhun valtaama, mutta päässä soi looppina Scandinavian Music Groupin Näin minä vihellän matkallani ja muutenkin kropan liikkeet ovat täysin vastakohtaisia mielen kanssa. Kehon liikkeet on rauhallisia, harkittuja ja täsmällisiä. Tanssahtelen eteisessä ja heiluttelen kevyesti mekon helmaa. Mieli ja keho kulkee eri ajassa. Minulle tulee tuollainen olo usein. Joskus, kun käynnistän tiskikoneen. Pakkaan vaatteita viikonloppureissua varten. Puran ostoskassia jääkaappiin.
Siivoillessa törmäsin vanhoihin päiväkirjoihin, itseasiassa jo ennen Tokion matkaa. Selasin yhtä vanhinta vain pikaisesti, mutta sitten silmääni pisti jokin hetki, joka muistui mieleen kirjoituksesta. Jumiuduin lukemaan ja teinihölmöilyt imi mukanaan. Nauroin, kuinka sitä onkaan voinu olla niin tyhmä ja pikkumainen. Miten naurettavalta monet angstit kuulostaakaa viiden vuoden jälkeen luettuina. Hups, luinkin sitten sen ensimmäisen ja toisenkin ja kolmannenkin päiväkirjan. Viimeisimpiä tyydyin vain selailemaan, monet jutut on kuitenkin ihan tuoreessa muistissa vielä.. Latasin myös vihdoin vanhan puhelimen, joka hävisi viikko Haminaan muuton jälkeen linja-autoon. Viime vuoden puolella itseasiassa jo äiti soitti ja kertoi, että poliisiasemalta oli soitettu et mun puhelin on löytyny. Eihän se ollu häveissäkään ku reilu vuoden. Se oli hidas ku ikuisuus, mutta oli jännä katsella taas sitä samaa kuvaa lukion ruokalassa otetusta puurolautasesta, jossa on mansikkakeittoa ja vahingossa pudonnnut kinkkuleikkele keskellä puurolautasta. Se näytti muka pokemonpallolta..
Ja äääh, taas pitäis muuttaa. Kesävaatteet, päiväkirjat, vanha puhelin sisältöineen puolentoista vuoden takaa. Miten erilailla asiat olikaan sillon! Saatika sillon, ku se kuva siitä puurolautasesta on otettu. Toisinaan on ikävä niitä viattomia teinivuosia, jolloin ihmissuhteet eivät vielä sotkeneet kuvioita, kaikki oli kaikkien kavereita, ei ollut ongelmia. Oh, aika taitaa kullata muistot, mutta ei niitä hyviäkään aikoja saa enää takaisin. Porukka muuttuu ja elää, klassisen romanttinen menneisyyden kaipuu tulee ja menee. Tällä hetkellä odotan innolla varaslähtöäni kesään. Sain tänään lentoliput Kyprokselle. Se ois sit ihan oikeasti menoa sit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti