Guns n rosesia ja pölyallergianuhaa

Tää pakkailu on kuulostanu guns n rosesilta, herätyskellolta ja aivastuksilta. Liian vähän aikaa pakata, liian paljon tavaraa, liian vähän laatikoita. Ja kun olin myöhässä pakkailuista, sain omien laatikoideni, pussukoitteni ja pakkaamattomien tavaroiden keskelle vielä kaveriksi veljen kaikki muuttotavarat. Saa soitella viikon päästä jos mua ei näy, ku en löydä tietä ulos tästä kämpästä. Saatika jos löytäisin puhelinta edes äänen perusteella.

Atshiii! Eilen otin verhot ikkunoilta, ja tumps! mikä pölypilvi valtas asunnon. Illalla ku tulin töistä taas pakkaamaan, aamulla alkanut kurkkukipu paheni ja nenä meni tukkoon, kun sitä pölyä oli joka paikassa. Se oli laskeutunut mustalle ruokapöydälle harmaaksi peitoksi.

Vaikka pelkäsin, tää muutto ei oo tunteellisesti ollu niin rankka ku edelliset. Oon ehtiny surkutella sitä jo niin pitkään että ehkä olin jo kehittäny immuniteetin. Kyllä vähän haikee olo on silti. Mun kotona on tunkeilija, vaikka se onki vaan mun veli eikä ventovieras. Mun koti on kohta enemmän jonkun toisen koti

En malta odottaa et pääsen lähtemään. Tänään hoilailin töissä Jukkapojan Silkkii ja sit sitä vanhaa kesäbiisiä joka on ehdottomasti vieläki mun kaikkien aikojen lempparein ja nostalgisin kesäbiisi, ''Mikä kesä?''  ''...Tästä kesä voi alkaa, nosta tanssija jalkaa, kohta pääset rytmiin hypnoosiin ja transsiin, päättymättömät illat, polttamattomat sillat... ...keskikesän taikaa.. '' diddididdi di diidiii...

Ragetuttaa

Huh, kylläpäs kaikki nyt tuntuu ärsyttävän ja turhauttavan. Aikasemmin panikoin, että aika loppuu, mutta nyt kun esim viikolla on vapaata töistä, eikä kukaan (muilla on koulut ja työt ja yleinen kiire tai väsymys) tai mikään jaksa innostaa ni tulee sellanen olo, että joko voisin aloittaa lähtölaskennan ja ottaa varaslähdön kesään. Mitä mä täällä lusin ku vois olla jo jotain mielekästä tekemistä? Toki, pitäshän sitä pakata ja ettiä kenkiä ja blaaaah mut ei jaksa? Ei huvita? Ja mikä vois olla vielä ärsyttävämpää ku se, et ei oo mitään tekemistä ja joudut kattelee niitä laatikoita ja säkkejä ja nyssyköitä ja pussukoita joka puolella. Ei pysty tekemään enää normaaleja aamutoimia ku voiveitsikin pitää kaivaa jostain pahvilaatikon pohjalta. Ei sillä, että mulla vielä mitään laatikoita edes olis joihin pakata. Jospa niitä huomenna löytyis jostain..

Tässä nykymaailmassa on puhelimet, facebookit, facebookit puhelimessa jne puhumattakaan mistään vanhanaikaisista yhteydenottotavoista. Olen ehkä liian nykyaikainen ja laiska, mutta kyllä tuo puhelin ja facebook tuntuu olevan ne perus yhteydenottovälineet, ei sitä kirjepostia oo tullu kauheesti lähetettyä. Eikä edes sähköpostia. Olen vahvasti myös sitä mieltä, että välillä puhelimen vois jättää kotiin, jos lähtee kävelylle rentoutumaan. Ei aina tarvii olla tavoitettavissa. Mutta pliis, edes joskus! Vaikka sitten seuraavana päivänä, mutta mun mielestä viikon ''odotusaika'' on jo vähän turhaa.
    Jos on laittanut viestiä, eikä siinä ole kysymysmerkkiä, saa siihen silti vastata. JA niinkuin Katri ystäväiseni on kiteyttäny, että yksi kysymys kerrallaan - varsinkin miehille- muuten ne hämmentyy, eikä sitten uskalla varmastikaan vastata yhteenkään kysymykseen. Toki poikkeuksia tapahtuu, jos nainen on erehtynyt lataamaan viestiin useamman kuin yhden kysymysmerkin. Ehkä tää nyt on vaa sattumaa et mulle on täs viimeaikoina tuntunu käyvän näin. Ehkä luulen vaan, tai sitte ihmisiä ei oikeasti vaa kiinnosta vastailla mulle. Miten vaan, ei jotenki jaksa enää välittää. Silti ajattelin kyl vastata jatkossaki kaikkiin mahdollisiin viesteihin mitä mulle joku lähettää, ja jos mahollista, ni kyllähän sitä siihen luuriin voi vastataki ku se pirisee.

Selkeesti mulla on liikaa aikaa ajatella ja kun ajattelee liikaa, turhautuu. Ja huipentuma on siinä et ku on vatvonu niitä juttuja mielessä vaikka kuinka pitkään, ei asia ole loppujen lopuksi muuttunutkaan ollenkaa, vaan vielä junnataan samassa lähtötilanteessa kuin viikko sitten ennen kun rupesi pohdiskelemaan.

Yleensä en ole jättäny muuttamista näin viimetippaan. Torstaina veli alkaa kantaa kamoja sisälle eikä mulla oo viel yhtäkään pahvilaatikkoa tai jätesäkkiä mihin pakata yhtään mitään. Ehkä alitajuisesti viivyttelen sitä, koska pelkään et siitä tulee yhtä surullinen päivä kuin Haminasta pois muutto. Sulkea kaikki se millä oot yrittäny luoda oloasi kotoisaksi mustiin säkkeihin pimentoon ja aloittaa elämä matkalaukussa. Materiaahan se vaan on, mut paikkoihin voi tulla tunnearvoa. Ja vaikka en ehkä ihan 100% ollukaan ehtiny puolessa vuodessa tähän kotiutua, on se silti haikeeta. Mut se on edessä ja kohdattava, ehkä selviän siitä tällä kertaa helpommin ku on jo pari harjoituskertaa takana. Kyllä tää tahti et pari kertaa vuodessa vaihtaa maisemaa taitaa olla mun juttu. Ei ehi kyllästyä.

Kullattuja muistoja ja muuttoahdistus

Päälläni on musta kesämekko, vyö ja valkoinen kaulakoru, jota en ole ikinä käyttänyt. Se tuli jonkin vaatteen mukana. Tukassa on kukkakoristeita ja hiukset on ihan takussa, ne kaikki loputkin. Pitäisi mennä suihkuun, mutta vaatehuoneen järjestely tuntui ensin mielekkäämmältä. Kesävaatteita, matkalaukkuun.. Vaatteita, joita en varmasti tule käyttämään ennen kuin lähtö koittaa.. Musta säkki, jossa on jotain vielä epämääräistä.

Pussista paljastui kesävaatteita, jotka olin joskus aikoinaan Haminassa pakannut säkkiin otsikolla ''käytettäviä kesävaatteita''. Löysin kesätoppeja, mekon, hameita. Ihana ohut mikkihuppari, jonka ostin Italiasta joskus kauan sitten..

Ajatukset juoksee, kuin paniikissa. Mieleni on kuin pakokauhun valtaama, mutta päässä soi looppina Scandinavian Music Groupin Näin minä vihellän matkallani ja muutenkin kropan liikkeet ovat täysin vastakohtaisia mielen kanssa. Kehon liikkeet on rauhallisia, harkittuja ja täsmällisiä. Tanssahtelen eteisessä ja heiluttelen kevyesti mekon helmaa. Mieli ja keho kulkee eri ajassa. Minulle tulee tuollainen olo usein. Joskus, kun käynnistän tiskikoneen. Pakkaan vaatteita viikonloppureissua varten. Puran ostoskassia jääkaappiin.

Siivoillessa törmäsin vanhoihin päiväkirjoihin, itseasiassa jo ennen Tokion matkaa. Selasin yhtä vanhinta vain pikaisesti, mutta sitten silmääni pisti jokin hetki, joka muistui mieleen kirjoituksesta. Jumiuduin lukemaan ja teinihölmöilyt imi mukanaan. Nauroin, kuinka sitä onkaan voinu olla niin tyhmä ja pikkumainen. Miten naurettavalta monet angstit kuulostaakaa viiden vuoden jälkeen luettuina. Hups, luinkin sitten sen ensimmäisen ja toisenkin ja kolmannenkin päiväkirjan. Viimeisimpiä tyydyin vain selailemaan, monet jutut on kuitenkin ihan tuoreessa muistissa vielä.. Latasin myös vihdoin vanhan puhelimen, joka hävisi viikko Haminaan muuton jälkeen linja-autoon. Viime vuoden puolella itseasiassa jo äiti soitti ja kertoi, että poliisiasemalta oli soitettu et mun puhelin on löytyny. Eihän se ollu häveissäkään ku reilu vuoden. Se oli hidas ku ikuisuus, mutta oli jännä katsella taas sitä samaa kuvaa lukion ruokalassa otetusta puurolautasesta, jossa on mansikkakeittoa ja vahingossa pudonnnut kinkkuleikkele keskellä puurolautasta. Se näytti muka pokemonpallolta..

Ja äääh, taas pitäis muuttaa. Kesävaatteet, päiväkirjat, vanha puhelin sisältöineen puolentoista vuoden takaa. Miten erilailla asiat olikaan sillon! Saatika sillon, ku se kuva siitä puurolautasesta on otettu. Toisinaan on ikävä niitä viattomia teinivuosia, jolloin ihmissuhteet eivät vielä sotkeneet kuvioita, kaikki oli kaikkien kavereita, ei ollut ongelmia. Oh, aika taitaa kullata muistot, mutta ei niitä hyviäkään aikoja saa enää takaisin. Porukka muuttuu ja elää, klassisen romanttinen menneisyyden kaipuu tulee ja menee. Tällä hetkellä odotan innolla varaslähtöäni kesään. Sain tänään lentoliput Kyprokselle. Se ois sit ihan oikeasti menoa sit.

Vain tilkka rohkeutta vielä

Ai tätä kevättä! Japanin ja Suomen välisen aikaeron aiheuttama jetlagi alkaa pikkuhiljaa hälvetä. Täällä on kevät. Aurinko paistaa eikä taivaalla ole pilvenhattaraakaan. Minulla on kunnon keväthurmos päällä.

Siitä hetkestä lähtien ku laskeuduttiin Helsinki-Vantaalle, näin auringon ja kevään, mieli valtautui odotuksesta, toiveista, haaveista mutta myös lähestyvästä ajan loppumisesta, stressistä ja odotettavissa olevasta pikkustressistä. Alkoi jännittää, vain kuukausi enää, ja lähtisin etelän lämpöön töihin. Samalla paniikki, että aika loppuu. En ehdi varmastikaan tehä enää kaikkea mitä haluaisin ennen kuin lähden. Tiedossa on töitä, muuttoa ja läksiäisiä.

En malta nukkua aamuisin, koska on sellainen olo että haluan tehdä jotain, haluan saada jotain aikaiseksi. Mutta kaikki kaverit on päivisin töissä, koulussa tai muuten vain kiireisiä. Kun saisin vain revittyä itteeni niskasta, ottaisin kirjan, kameran ja musiikkia ja lähtisin vain kävelylle. Kohta aionkin, ainakin kävelylle, koska lähden käymään taas äitin luona. Ehkä voin myös lisätä musiikkia, tai sitten vain kuuntelen nastarenkaiden rapinaa sulassa asfaltissa.

Haluaisin nähdä ihmisiä. Saada tolkkua ja ymmärrystä asioihin. Pitäisi toimia vielä kun aikaa on enemmän. Viimeisinä päivinä se jää kaduttamaan, jos ei tehnytkään mitään asialle. Mutta silti en saa nostettua puhelinta soittaakseni! Ärsyttävää. Tuntuu myös siltä, että haluaisi sovittaa kaikki vanhat riidat, jotta sitten kun lähden, olisi hyvä mieli lähteä. Siivota 'to be continued' - sivu siistiksi.
16.4 alkaa uusi vaihe elämässä enkä haluaisi edellistä vaihetta jättää keskeneräiseksi. Kaikkeen tähän tarvittaisiin vain pisara enemmän rohkeutta. Ja tajuaminen, että en menetä mitään jos teen sen. Tätä menoa tuhlaan vain aikaani ja energiaani ajattelemalla liikaa.

Rakastan kevättä! Paitsi tänä vuonna, koska se muistuttaa minua suomen kesästä, jota en tänä vuonna tule saamaan. Rakastan kevättä silti.

Japanin ihmemaa

Aika vierii! Nyt on jo torstai taas. Viikko sitten muutettiin Makuharista Shin-Matsudoon, ja nyt ollaan jo oltu monta paivaa taas toisaalla, Gotannossa. Talla hetkella meita on viime sunnuntaista lahtein hostaillu Satoshi. Seurana oli myos muita surffareita, Ryan ja Graig.

Viime viikonlopu meni aika juhliessa, eksyttiin Akihabaran ja Harajukun jalkeen taas illanviettoon Shibuyaan. Eras sisaanheittaja sai meidat lahtemaan yhteen Izakayaan jossa oli tarjouksessa juo niin paljon kuin haluat 1000 jenilla. Juotiin kaikenmoisia drinkkeja, tilattiin vaan poytaan. Kylla siina pikaiseen yks sakeputeli meni (kolme shotillista / nassu)ja cassis-sour, orange-sour, highball ym drinkit maistui. Tokihan niissa ei ollut japanilaiseen tapaan juurikaan alkoholia. Ja sielta ku lahettiin ni olihan kello jo aika paljo. Me oltiin sovittu et lahettais joidenkin saksalaisten ja japanilaisten tyttojen kanssa Camelot nimiseen yokerhoon, mut ei ikina paasty sinne asti. Ku lahettiin sielta izakayasta, kello oli jo 20 vaille nelja, eika nyt tunnista viitti maksaa 2000 jenia.. Paatettiin et kaydaan piipahtamassa siel kuitenki sanomassa moikat niille, mut matkalla ku kysyttiin tieta, eksyttiinkin laulamaan karaokee jonnekkin luksusvip karaokehuoneeseen jossa oli myos aktiivisena, juo niin paljon kuin haluat, ja poikien piikkiinhan me siella juotiin sitten. Poistuttiin toki paikalta siina vaiheessa ku tuli laskun aika. Meille vakuuteltiin et `dont worry about the money girls`. Ja mehan ei huolehdittu. Aamulla sit kahdeksan aikaan nukkumaan. `kotona` meita odotti darrainen ja uninen host. Iltapaivalla pakattiin kamat ja lahdettiin Satoshin luo.

Nukkumiskulttuuri japanissa on kyl mielenkiintoinen. Metroissa, mcdonaldseissa, baareissa ja kahviloissa, missa vain, saa nukkua. Suomessa baaritiskiin nuokkujat heitettaisiin ulos, taalla sammujalle tuodaan peitto. Ehka taalla on suotu nukkua missa vain, kun tietaa　mita monien japskien kotoa loytyy. Futon, eli siis hyva tekosyy nukkua lattialla. Futon on sellainen paksu peitto lattialla ja sitten otat siihen tyynyn ja peiton kaveriksi. Turha luulla etta se pehmentaisi tarpeeks. Olka-, kyynar-, lonkka ja kaikki muutki luut kolisee lattiaa vasten ku yritat kaantaa kylkee. Et kaipa niita sitten ihan syystakin vasyttaa.. ps. On taalla ihan sankyjaki, mut monilla on ymmartaakseni futoneita, koska asunnot on pienia ja ne on helppo nostaa paivaksi pois tielta kaappiin. Ja mielellaankai sita nukkuu metrossa ku siel on lammin ja ruuhkaaikaankin hiiren hiljaista..

Asiakaspalvelukokemukset on ollu niin mielenkiintosia ja vaihtelevia et niita jaksaa ihmetella ja aattelin et taytyy sita taallaki avautua siita. Nyt viimepaivina, on ollu gaijiniakin kohtaan ihan hyvia kokemuksia. Yks kuppikauppias ymmarsi jopa elekieltani eika vain paattanyt paeta paikalta. Jatskibaarissa Baskin Robins tytot antoi meille heti maistiaisia ja se oli niin hyvaa et valitsin sita omaan annokseeni. Love in berry ja suklaata mansikoilla kermavaahdolla ja mansikkakastikkeella. namii! Katri otti mustikkapannacottaa, suklaata ja browniekermasetit. Yhdessa okyvaateliikkeessa jonne eksyttiin Ryanin ja Graigin kanssa, katseltiin kun myyjaneiti kantoi asiakkaan ostokset ovelle, auttoi sateenvarjon telineesta ja ojensi sen asiakkaalle, ojensi ostokset ja kumarsi jonku puol minuuttia niiden peraan ku ne kaveli jo jossai tien toisella puolella eika varmastikaan huomanneet sita kumarrusta.

Viimepaivina ollaan syoty aikalailla nuudeleita ja riisia. Uusi mukava tuttavuus on supermarketeissa myytavat riisipallot, joissa on sisalla jotain esim tonnikalaa ja majoneesia tai lohta ja riisia ymparilla. Siihen paalle viela iso pala noria, merilevaa ja namnam. Maksaa n.100 jenia riippuen vahan kaupasta. Nuudelikupposet ja ramenit joihin lisataan vain vesi, on ihan kelvollisia ja niitakin saa supermarketeista 98 - 250 jenilla. Aamuin illoin.. Ja me ollaan alettu himoimaa Crepeseja! Harajukussa otettiin jalkkariksi kerran sellaiset, Double chocolate icecream with strawberries and cream. Siis nam! Aivan sairaan hyvaa. Ja ku loydetaan jostain sellanen, mehan ostetaan!

Kaytiin Tiistaina　Ueno Zoossa tsekkaamassa panda ja jaakarhu ja tiikeri ja leijonat. Siella oli vaaikka mita ja vaikka mentiin sinne jo joskus 12 aikaa, ei riittany aika kun se meni jo viidelta kii. Akut loppu kans sopivasti kaikista kameroista puolessa valissa, eika saatu kirahveja, red pandaa tai hippopotamuksia tallennettua. Mut onneks jaakarhu oli kuvauksellinen! Kaytiin siina sitten vahan lepailemassa ja istuskelemassa, otin siita sundae jaatelon ja paistateltiin auringossa. Oli ihanan kesainen paiva. Sitten siihen tulee joku japanilainen mies mussuttamaan meille jotain. Ruokaisat tekohampaat keikkuen se puhu meille japania ja ei tosiaan ihan ymmarretty. Sit se kaivo lompakkonsa esiin ja anto meille 1000 jenia. WUT? siis siita et se hetken aikaa seisoskeli siina. Yritettii antaa sita takas sille mut ei se huolinu. Sit se vaa lahti kappailee ja me jaatiin siihen monttu auki istumaan. Joo, aateltiin kayttaa ne rahat hyvin, nimittain crepeihin :)

Eilen oltiin Asakusassa uusintakierrokselta, kun oli sattumalta　nyt jaany yksi puutarha siina kaymatta ja haluttiin menna sinne ku oltii nahty hienoja kuvia siita. Matkalla Asakusasta Uenoon, jotain todella outoa tapahtu! Tormattiin meijan edelliseen hostiin joka oli jattany meijat sunnuntaina nukkumaan ja lahtenyt ennen ku oltiin heratty ulos, ja kun se oli tullu kotii me oltii jo lahdetty sanomatta hyvasteja. Mutta sitten se seiso siina! Naurahdin epauskoisesti, mut nahtavasti jopa Tokio on liian pieni paikka, kun taallakin voi tormata samaan ihmiseen kahdesti suunnittelematta. Uenossa talla kertaa vain kierreltiin marketilla. Siella oli satoja ja satoja kojuja ruokaa, vaatteita, kasitoita ja vaikka mita. Syotiin yakisobaa ja katri soi jotai en muista mita ja lahdettiin sit takaisin Gotannoon. Hengailtiin Ryanin kanssa leffoja katsellen ja juttelemalla. Tana aamuna Ryan lahti kotiin pitkan reissun paatteeksi, se oli matkustanu etela aasiassa 4,5kuukautta ja sil alko olla jo vahan koti-ikava.

Mutta eipa tunti riita nakojaan koneella mihinkaan, joten taytyy tasta rientaa! Lauantaina nakemaan Tokion toista puolta, nimittain maaseutua! :) Ome city with Katri and Satoshi, ja luumupuut ja kuumat lahteet, I`m waiting for you!

Kawaii neko

Sumimasen, sumimasen, sumimasen...

Japanissa niin moni asia voi menna pieleen. Puhelin soi metrossa - sumimasen!, puhut siihen puhelimeen metrossa - sumimasen!, syot kavellessas - sumimasen!, keraat kaverin kanssa kaupassa kaikki ostokset samaan koriin, vaikka haluaa maksaa erikseen - sumimasen! Jopa silloin kun menet kauppaan, ravintolaan tai mihin tahansa pikkupytinkiin - sumimasen! seka tullessa, ollessa etta mennessa - sumimasen!. "Anteeksi etta tulen teidan ravintolaan." "Anteeksi etta syon tassa ravintolassa" "Anteeksi etta olen olemassa". Kaikkea pahoitellaan. Onneksi muutama japanilainen tytto eilen sivisti meita, etta se on myos eraanlainen rutiininomainen kiitos. Huh, onpa noyraa kansaa.


Japanilaisilla on ylikohtelias asenne kaikkeen. Kaikkea pahoitellaan ja hengityssuojia nakee lahes kolmanneksella paikallisista. Taalla on kuulemma kohteliasta pitaa hengityssuojaa jos on kipea. Mutta ei noin moni voi olla kipeana! Tahankin loytyy todennakoinen selitys, ihmiset myos suojautuvat muilta, jos joku yksilo olisi erehtynyt ihmistenilmoille kipeana ja ilman hengityssuojaa. Eras vanhempi herra koki selvasti ihmesairastumisen tai popoilta suojatumisen tunteen, kun erehdyksissaan tuli lahelle meita seisomaan tapotaydessa metrossa. Punainen villakaulahuivi toimi myos oikein hyvin hengityssuojana. Muukalaisilla voi olla vaikka minkalaisia popoja(bakteereja, ei oo aaaaata!)!

Tasta paasemmekin seuraavaan aiheeseen, gaijineihin. Gaijin tarkoittaa ulkomaalaista japaniksi, ja silla on hieman rasistinen ja pilkkaava savy. Kaikki ulkomaalaiset ovat silti gaijineita, riippumatta siita kauanko ovat taalla asuneet. Edes japaninkielen taitaminen ei valttamatta poista leimaa. Varsinkin japanilaiset tytot suhtautuvat miespuolisiin 'barbaareihin' ja 'lankkareihin' varauksella. Ulkomaalaisilla miehilla on vahan sellainen maine japanissa, etta ovat taalla vain japanilaisten sopojen ja kauniiden ja hentojen tyttojen perassa. Ja tuskinpa se maine keksittykaan on, mita nyt shibuyassa katseltiin joidenkin uus-seelantilaisten ja hollantilaisten miesten touhua.. Meidan kanssa hengailleet tytot olivat kylla tosi mukavia meille, eivatka vaikuttaneet olleenkaan muukalaisvihaajilta. :)

Eilen koettiin elamamme ensimmainen maanjaristys! Se oli 5,4 magnitudin asteikolla ja sen keskus oli n. 100 kilometrin paassa Chibasta, missa sillon oltiin. Huone heilahteli ja ovet kolisi n. puoli kahdeksan aikaan aamulla. Oli jannaaa!

Nyt on jo torstai, meneepa aika hui nopeasti! Rahaa on kulunut jo ihan liikaa, ja yli budjetin on eletty. Mutta eikohan siita selvita. Kaytiin Katrin kanssa kahdestaan tsekkaamassa Ginza ja osattiin jopa kulkea metroilla ihan ite. Kun vaan jaksaa vaivautua vahan vilkaisemaan metrokarttaa niin perille loytaa helpommin ku oisi voinut kuvitellakaan. Kavaistiin Askakusassa syomassa izakayassa. Oikeastaan oltiin etsitty Ginzalta starbucksia jo pitkan aikaa, mutta sita ei loytyny ja paatettiin sit lahtea jo etsimaan jotain syotavaa kun etsiessa oli tullu nalka. Heti ku tultiin ulos siita izakayasta, niin eikohan se starbuck komeillut siine viereisessa talossa tien toisella puolella. Kaytiin nautiskelemassa jalkkariksi viela dark chocolate hip frappuccinot. Nam!

Eilen kaytiin pyorimassa sellaisessa isossa halpamarketissa josta tarttui mukaan ihanat ballerinat (10e not bad!) ja halvempia chu-hi:ta. Syomapuikkojakin tarttui matkaan. Siella kaupassa oli ihan jarjettoman kokoinen kosmetiikka osasto josta puolet oli omistettu pelkastaan tekoripsille! Huhuuh. Marketin jalkeen mentiin kaymaan taas siina samassa telaketjusushiravintolassa, Kappa-sushi. Ja omnom, massut taynna lahdettiin taas. Meil oli molemmil joku 6,5 lautasta, ja ku yhen lautasen hinta oli 105 jenia ja jokaisella lautasella oli 1-4 palaa, paaosin 2, nii ei yhdelle palalle paljoa hintaa jaanyt. n. 6eurolla selvittiin molemmat sielta. Lahdettiin viela Tokioon Jonnen ja sen kolmen kaverin kanssa istuskelemaan iltaa. Aloitettiin Akasaka-mitsukesta, jossa mentiin Hootersiin (:D) ja sielta sitten Roppongille sellaiseen englantilaiseen pubiin nimelta Hub. Siellahan oli sitten taysi tohina paalla kun japanilaiset oli ahtautunut sinne savunhajuiseen luolaan katsomaan Japani vs joku futismatsia. Sielta edettiin sitten ruokailun kautta (taas) Feria nimiselle yoklubille jonne oli sairaan halpa hinta yleiseen verrattuna. Naiset 1000jenia joka sisaltaa 3x1000jenin arvoista juomalippua, miehet 2000jenia ja mukaan tuli 2x1000jenin juomalippua. Kun paastiin sisaan ja tanssilattialle, ymmarrettiin huokea hinta. Keskiviikko, eika ketaan siella. Pari japanilaista pariskuntaa ja muutaman ulkolainen pariskunta, muutama venalainen ja me. Baarimikko (omistaja) tarjosi meille tequilaa, goldia, ilman suolaa ja viela kuivan limen kanssa. Oli outo setti! Ja siis niin hanurista, etta vaikka kuinka juot niita drinkkeja ni ei ne vaa tunnu missaa. Maksat sikana jostai mehusta ja soodasta... DJ:t oli hyvia mut rupes siina kahen kolmen pintaa vaha vasyttaa ja oltiin kuultu juttua et japanissa baareissa saa nukkua. Sinne mentiin sitte crystal loungeen neloskerrokseen sohville rohnottaa ja sinnehan me nukahettiin. Jossai vaiheessa herattiin ja huomattiin et joku oli tuonu meille peitonki paalle! Mita palvelua! <3

Taalla on ollu aika viilee ilma, lukuun ottamatta paria paivaa. Tanaan on esimerkiksi mukavan kevaan tuoksuinen lammin tuuli. Japanilaiset asunnot on viileita ellei jopa kylmia ja lammitys laitetaan paalle siina vaiheessa kun tullaan kotiin. Kaupoissa, ravintoloissa, kahviloissa ja baareissa on lammin ja se saattaakin olla osasyy miks moni opiskelija tekee laksyja mieluummin kahviloissa ja kavereidenkin kanssa hengaillaan mieluusti izakayoissa. Ja viela sekin kun raikkaassa ulkoilmassa ei saa polttaa tupakkaa, kotona ei saa polttaa niin missas muuallakaan kannattais sitte esim tupakoivien hengailla ku ravintoloissa, kun niissa saa vapaasti poltella. Ja kaveltya ulkona peppujaassa usemman tunnin, lammitetty wcponton rengas piristaa yllattavan paljon.

Nyt ollaan uuden hostin luona, odotellaa etta se tulee opettamasta englantia ja koristreeneista ja lahdetaan sitten johonkin ulos. Se sano ottavansa myos pari japanilaista kaveria mukaan. Jeeei :)