Tää pakkailu on kuulostanu guns n rosesilta, herätyskellolta ja aivastuksilta. Liian vähän aikaa pakata, liian paljon tavaraa, liian vähän laatikoita. Ja kun olin myöhässä pakkailuista, sain omien laatikoideni, pussukoitteni ja pakkaamattomien tavaroiden keskelle vielä kaveriksi veljen kaikki muuttotavarat. Saa soitella viikon päästä jos mua ei näy, ku en löydä tietä ulos tästä kämpästä. Saatika jos löytäisin puhelinta edes äänen perusteella.
Atshiii! Eilen otin verhot ikkunoilta, ja tumps! mikä pölypilvi valtas asunnon. Illalla ku tulin töistä taas pakkaamaan, aamulla alkanut kurkkukipu paheni ja nenä meni tukkoon, kun sitä pölyä oli joka paikassa. Se oli laskeutunut mustalle ruokapöydälle harmaaksi peitoksi.
Vaikka pelkäsin, tää muutto ei oo tunteellisesti ollu niin rankka ku edelliset. Oon ehtiny surkutella sitä jo niin pitkään että ehkä olin jo kehittäny immuniteetin. Kyllä vähän haikee olo on silti. Mun kotona on tunkeilija, vaikka se onki vaan mun veli eikä ventovieras. Mun koti on kohta enemmän jonkun toisen koti
En malta odottaa et pääsen lähtemään. Tänään hoilailin töissä Jukkapojan Silkkii ja sit sitä vanhaa kesäbiisiä joka on ehdottomasti vieläki mun kaikkien aikojen lempparein ja nostalgisin kesäbiisi, ''Mikä kesä?'' ''...Tästä kesä voi alkaa, nosta tanssija jalkaa, kohta pääset rytmiin hypnoosiin ja transsiin, päättymättömät illat, polttamattomat sillat... ...keskikesän taikaa.. '' diddididdi di diidiii...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti