Uusi vuosi on vaihtunut. Luonto toivottaa sen tervetulleeksi lumisella maisemalla. En valita. Ulkona on valoisaa, eikä se johdu aura-auton vilkkuvista valoista, jotka pilkistelee satunnaisesti raotettujen sälekaihtimien väleistä. Minut se toivottaa tervetulleeksi nuhalla ja kurkkukivulla. Lumi on myöhässä, mutta niin oli joka vuotinen syysflunssanikin. Both done.
Motivaatio on jännä juttu. Miksi teen töitä? Jotta voisin elää ja matkustaa. Mikään muu ei tunnu tärkeältä sillon kun istut joka päivä täydessä ruuhkajunassa - jos saat istumapaikan. Mutta että tehdä töitä vain elääkseen. Mitä se tarkoittaa? Sitä että saa vuokran ja puhelinlaskun maksettua? Hmm. Elämä on pelkkää juhlaa. Kun jokin todella innostaa, tekisi kaikkensa sen vuoksi. Niinhän se menee. Pitääkö motivaation syntymiseen olla aina jokin odotettu lopputulos? Missä esim siivousmotivaationi on, vaikka viihtyisin kotona paljon paremmin kun se on siistimpi? Saan kyllä siivottua, mutta ei huvittaisi silti, hiljaa hyvä tulee. Kärsivällisesti ja kaikki aikanaan. Asioilla on tapana järjestyä. Jos ei ne itsestään loksahtele paikoilleen eikai sitten niin millään. Olisipa minullakin kotitonttu joka siivoaisi paikat. Toisaalta olen öisin se kotitonttu, kun se motivaatio vain tulee jostain, odottamattomana, suunnittelemattomana ja kuin itsestään.
Vaikka se tapahtuisikin silloin kun sitä vähiten odotat, ajattelet että kaikki tapahtuu kuin itsestään, pitäisikö silti tehdä jotain vai antaa vain olla? Kuinka vain olla? Voiko spontaanius olla joskus vain ei toivottua?
Välillä tuntuu kuin olisin menettänyt jonkinlaisen sosiaalisen keskustelu/kommunikointitaitoni. Tuntuu kuin en ymmärtäisi, ajattelisin ja ajattelisin aivan liikaa. Loppujen lopuksi en erota enää ajatuksia todella tapahtuneesta. Miksi en voi rentoutua ja antaa asioiden liitää omalla painollaan? Nukkua kuin pieni lapsi. Tiedän, että pystyn siihen, mutta en tiedä mikä saisi minut onnistumaan yrityksessä, miten pääsisin siihen. No, mutta ehkä tämäkin asia onnistuu minulta niin, että en edes sitä huomaa. Kuin itsestään.
Huh joo yöllisiä pohdintoja. Nothing serious, nyt nukkumaan. Ja tänä yönä en taida sulkea sälekaihtimia ihan tiukkaan, vaan nautin aamulla siitä kun ulkona on pitkästä aikaa valoisaa. Toivottavasti lumi ei sulaisi yön aikana pois. Pimeys saa nyt riittää! Buenas noches!
