Ykkosluokan junamatkat elokuvineen oli nautittu kun saavuttiin illalla Granadaan. Ei taas luonnollisesti tiedetty mistaan mitaan uudessa paikassa eika myoskaan loydetty bussia numero 10 jonka meijan host oli meille informoinu. Kyseltiin ympariinsa mut miltaan pysakilta ei lahteny sita meijan bussia. No sitten joku paikallinen nainen kerto et voidaan menna 21, koska se menee samaa reittia ku 10. Istuttiin sit siihen ja mietittii et ku matka kestaa niin kauan. Kavin sit bussikuskilta kysymassa et kauan se matka Camino de Rondalle kestaa, ja se naureskeli ja oli sillee et no sellanen 40 min plus kuljettajan ja bussin vaihto 10 min ja sit viel joku puol tuntii, ja tama kaikki siis siksi etta istuttiin bussiin joka lahti vaaraan suuntaan. Noustiin ehka oikeella pysakilla pois ja seisoskeltiin siella jokunen tovi, kun meidan host ei loytany meita. Oltiin tosiaa tultu sielta vaarasta suunnasta ni se odotteli meita vaaralla pysakilla. Loydyttiin sit aikanamme ja mentiin sen luokse. Ihan iso kamppa oli, siella oli ollu kolme kamppista sen lisaks, mut nyt yks nainen oli muuttanu. Siel oli yks ujo kiinalainen ja yks semisosiaalinen italialainen poika. Nukuttiin olkkarissa ensimmainen yo. Iltapalaks tilattiin huokeanhintaista kiinalaista.
Aamulla nukuttiin pitkaan. Herattiin vasta joskus yhen aikaa ja liikkeelle paastii kahen jalkee. Suunnattiin katsomaan Granadan nahtavyytta Alhambraa, muinaista kaupunkia tai no sen raunioita. Siella oli tuskallisen kuuma, ja mulla meinas ilmeisesti vaha iskee nestehukkaa ku ei jaksanu eka oikee teha mitaa eika innostuu mistaa kaupungeista. Kaytiin sit tsekkaamassa Generalife, Alcazaba ja jotai puutarhoja. Siella oli ihanan tuoksuvia appelsiinipuita joka puolella! Otettiin bussi takas keskustaan ja mentiin takas Javierin, meijan hostin luo. Syotiin karkkia ja sipseja(Tea soi) ja katottii putkeen kaikki mita oltiin kuvattu videokameralla. Oltiin ostettu supermarketista Limoncino sitruunalikooria, sitruunamehua ja maailman halvinta ´´spritea´´ 2 litraa 65senttia. Tehtiin siina sit vahan drinkkeja. Meijan piti lahtee illalla viel ulos johonkin, mut Javier nukku iltapaikkareita eika mekaa jaksettu enaa mihkaa lahtee. Datailtiin ja rupateltiin siina sit jokunen tunti ennen ku mentiin nukkumaan.
Keskiviikkoaamuna nukuttiin yhteentoista, syotiin aamupalaa ja odoteltiin lisaa couchsurfareita saapuvaksi. Sinne saapui sitten lopulta Giorgio, italialainen couchsurfari ja viela kolme puolalaista tyttoa, Alicia, Viktoria ja Susanna, jotka oli liftannu koko matkan puolasta espanjaan neljassa paivassa. Wau! Javier, Francesco, Giorgio ja me lahettiin vaeltamaan vuorille Monachiliin. Paamaarana oli menna uimaan joelle jonne oli reilu tunnin kavelymatka. Lampoa, ylamakia ja portaita riitti. Muutama riippusiltakin osui matkalle. Yks niista oli tosi pitka! Kaveltiin kapeita polkuja ja seinanviertamia ja kallionvieruksia, kontattiin ja pompittiin. Perilla oltiin ihan valmiita hyppaamaan siihen jokeen, mut ku varpaat osu ekan kerran siihen veteen mieli muuttu nopeesti. Se oli ihan sairaan kylmaa!! vilvoteltiin siina ja kaytiin kastautumassa, mut ei siina oleskella voinu. Istuttiin sen sijaan kivilla ja kallioilla auringossa. Syotiin meijan evaita ja hengailtiin. Paluumatkaa ajatellessa tuli vaa paha olo. Nopeesti se sit meni ku reitti oli jo suht tuttu. Ja maisemat oli aivan mahtavat!! Kanjonimaisia. Otettiin bussi takaisin Granadaan ja mentiin Tean kaa kaymaan suihkussa ja siisitiytymassa. Muut meni jo edelta johonkin baariin jossa niiden piti tavata ne puolalaiset tytot. Me liityttiin seuraan sitruunadrinkkien jalkeen puolenyonaikoihin. Calle Elviralla kaytiin yhessa baarissa istuskelemassa ja juomassa halpoja tequiloja. 2e kipale! Niitahan sit uppos siin muutama. Siirryttiin jossain vaiheessa Pata Palo nimiseen baariin. Siella pysty tanssia! Juotiin viela parit tequilat siellakin. Joskus neljan aikaan oltiin sit takasi meijan hostin asunnolla. Syotiin jotai paahtoleipii marmelaadilla. Paahtamisvaiheesta oli joku kuva ainakin. Kello tais olla vahan vaille viis ennen ku nukkumaan paastiin.
Torstaina meijan piti lahtee Málagaan mut meil ei ollu mitaan paikkaa viel, ni saatiin jaada viel yheks yoks. Kaytiin metsastamassa Tean videokameraan uusia DVD levyja, koska nauhotustila oli lopussa. Viimesesta levysta oli joku 30 sekuntia enaa jalella. Jumitettiin vaan koko paiva, eika saatu oikein mitaan aikaseks.Levyja ei loytyny. Perjantaina ennen ku lahettiin, saatiin nauhotettua meijan hostista pienenpieni patka jossa se taitaa sanoa vaan tyylii hei. Hyvasteltiin muut surffaajat ja meijan host ja sen kamppis ja otettiin bussi Málagaan. Matka taittu mukavasti parissa tunnissa. Ensimmaisena etittiin netti ja kaytiin kattomassa viela viimehetken paivitykset couchsurfing sivuilla. Yks David oli hyvaksyny, etta voi majottaa meijat viimeiseksi yoksi. Varattiin siis hostel vaan kaheks yoks. Loydettiin mukava hostel nimelta Sol Backpacker, ja se vasta oli kotoisa hostel! Meijan huoneessa oli kolme mukavaa amerikkalaista tyttoa, ja ekana yona joku korealainen nainen. Hanen tilalle vaihtu sit toiseks yoks suomalainen tytto Espoosta. Ekana ku saavuttiin hostellille, mentiin uimaan. Rannalle oli n 30 sekunnin matka, koska se oli tien toisella puolen meijan hostellista. Vesi oli selkeesti kylmempaa ku Sardiniassa, mut kaytiin silti virkistaytymassa. Kello alko olla jo paljo, mut ehittiin viela viimehetkella supermarkettiin ostamaan jotai iltapalaa ja aamupalaa seuraavaks paivaks. Tehtiin hyvaa katkarapubolognesea ja pastaa. Nam!
Lauantai-aamuna herailtiin joskus puolkymmenen aikoihin. Aamupalan jalkeen mentiin suoraan rannalle. Ei tajuttu jotenki laittaa aurinkorasvaa, ja ku maattiin siel koko paiva, ei ollu kovin yllattavaa et poltettiin taas ittemme. Jalat talla kertaa. Lohottiin siella johonkin kolmeen asti. Syotiin ja valmistauduttiin lahtee keskustaan. Loydettiin yks ostoskeskus, ja Tea loys vihdoin ne sandaalit, joita ollaan etitty koko Euroopan halki. Kierreltiin kaupoilla ja mentiin yheksan aikaan jo takaisin hostellille. Meijan oli tarkotus lahtee johonki ulos niiden amerikkalaisten tyttojen, Melissan, Whitneyn ja Amandan kanssa, mut ne oli kuitenkin jo ehtiny lahtee ennen ku oltiin ravittu ittemme ja sit tutustuttiin joihinkin puolalaisiin koriksenpelaajiin. Ne oli menos viel kauppaan, ni ne toi sit meillekki omat valkkaripullot. Eika ollu ainakaan hinnalla pilattu! Kahella eurolla. Lahettiin sit rannalle hengailemaan isolla porukalla. Tytot tulikin takaisin ja mentiin yhdessa Amandan, Whitneyn, Melissan, Stephanin, Jakubin, Michalin, Tomaszin, Martan ja Justynan kanssa rannalle. Paatettiin sit lahtee viel keskustaan kattomaan Málagan yoelamaa ja paadyttiin johonkin vauhdikkaaseen yokerhoon ihan keskustassa.Vaha reilu tunti jaksettiin tanssia ja lahettiin sit takasi hostellille. Toinen tunti meni yobussia odotellessa ja kello oli taas lahempana viitta ku mentiin nukkumaan.
Sunnuntaina oli heratys taas joskus kymmenen aikaan, koska meidan piti vaihtaa hostellia. Taa meijan couchsurfhost jonka piti majottaa meijat viimeiseks yoks, ei millaan voinu antaa sen yhteystietoja ni ei sit luonnollisesti loydetty sen luo. Suunnistettiin toiseen hostelliin kaupungin toiselle puolelle ja siella oli onneks tilaa meille. Se paiva meni dataillessa ja leffoja kattellessa. Ensimmainen paikka missa kuuli telkkarista englantia! Elokuvia jotka ei ollu dubattu espanjaks! Nautinto kuulla Leonardo di Caprion puhuvan omalla aanellaan eika jollai espanjalaisella ormymiehen aanella. Mentiin nukkumaan ja herattiin aamulla Hr Housen puheluihin. Pakattiin laukut silla silmalla et seuraava etappi on lentokentta ja kylma Suomi. Pienta korvausta vastaan saatiin jattaa meijan rinkat sailytykseen ja kayttaa keittiota, nettia ja suihkua ym. Mentiin sit viel siihen rannalle muutamaks tunniks karistymaan (kaytettiin aurinkorasvaa talla kertaa) selkapuoleltaki. Vaikka oltiin suunniteltu jattavamme aikaa ruoanlaitolle ja suihkussakaymiselle, meinas aika menna silti viel vaha tiukille. Rannalta lahto viivasty vahan. Kokattiin vauhdilla tomaattikastikelihapullia ja matettiin ne viela nopeemmin. Juostiin bussipysakilleja ehittiin seista siina 10 sekuntia ku nahtiin jo et meijan bussi tulee. Jos ei oltais siihen ehitty, seuraava ois lahteny tunnin paasta ja oltais jouduttu tilaamaan taxi. Meinattiin myohastya lennolta ku jaatii rannalle kuvaamaan simpukoita. Jebou.
Lentokentalla loydettiin lahtoterminaaliin suht kivuttomasti ja tajuttiin vihdoin et nyt pitaa pitaa jo vahan suikeampaa suuta, koska kaikki ymmartaa meita. Enaa ei voikaa kommentoida vieressa istuvan mummelin jarkyttavaa kampausta. Lento kesti 5 tuntia ja Tean isa oli meita vastassa Helsinki-Vantaa lentokentalla. Ku astuttiin ulos lentokoneesta, meidat toivotti tervetulleeks kylma ja kostea ilma. Ma haluun takas etelaan!
Täytyy kyl sanoo et aika mahtava reissu oli. Tutustuttiin vaikka kuinka moneen uuteen ihmiseen ja maailma tuntuu nii paljo pienemmalta paikalta. Eurooppa on ihan vieressä. Lähellä. Reissuun vois lähtee millo vaan. Meillä on jo tuttuja ympäri Eurooppaa. Sohva missä vaan mihin me mennään.
Kiitos Tealle, et oli mun ihana matkaseura. Lähtisin sun kaa millo vaa uuestaa! Nyt keräämään uuestaa rahaa, että voi lähtee uuestaa joskus johonki. Mahdollisimman pian, tottakai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti